Kun minä syön karkkeja, leivonnaisia, jäätelöä tai oikeastaan mitä vaan, mikä poikkeaa orjallisesta ja kuivasta ruokavaliostani, peli on menetetty. Ennen niin vahva, päättäväinen ja terveellinen minä katoaa jonnekkin tosi kauas. En osaa ottaa yhtä pientä herkkua kahvipöydässä, kiittää ja nousta. Joko olen ottamatta yhtään mitään, tai sitten vien "herkuttelun" täysin uudelle tasolle.
Niin kävi ystävättäreni juhlien jälkeen lauantaina.
Putki jäi välittömästi päälle ja olen ahminut kaikkea paahtoleivistä turkinpippureihin. Kyse ei ole tälläkään kertaa mistään pienistä määristä, vaan oikeasti sellaisista määristä jotka saavat ihmisen voimaan pahoin. Henkisesti ja fyysisesti.
Huomaan syöväni ahdistukseen yhä useammin. Saatan kurvata kauppaan ja kerätä kopan täyteen kaikkea sitä, mitä vähääkään tekee mieli. Keksejä, irtokarkkeja, juustonaksuja, pakastekakkuja..
Kun pääsen kotiin, on kuin suurikin nautinto, kun saan syödä kaiken ostamani itse ja tiestysti muilta piilossa. Salaa syöminen on kuin jännityselokuva, jota ei vaan voi keskeyttää ennen loppuratkaisua. Vaikka tämän elokuvan loppukohtaukset osaankin jo ulkoa, en silti pysty lopettaa. Hetken nuo maut ovat taivaallisia ja euforia valtaa kehon, mässäys on kuin huumetta.
Välitön itsesyyttely ja katumus astuvat kuvaan heti, kun ensimmäinen karkkipussi on tyhjä.
Joskus ahmiminen on kuin pahaa unta, jota jatkan hallitsemattomasti. Jossain vaiheessa ikään kuin herään todellisuuteen, jolloin huomaan mättäväni kurkusta alas hulluja määriä kaloreita.
Tuota tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun seuraavana päivänä hiivin vaa'alle. Vaikka seison täysin alasti jäisen kylmällä puntarilla, ovat sen lukemat ainakin kaksi kertaa suuremmat kuin eilen. Jokainen työllä ja tuskalla laihdutettu kilo on tullut tuplana takaisin. Osa vain nesteenä, mutta siinä hetkessä sillä ei ole väliä, kilo kuin kilo.
Seuraavana päivänä lupaan aloittaa taas alusta, puhtaalta pöydältä. Kilot ovat tiukassa ja manaan niiden hidasta tippumista, kun olin jo melkein päässyt tavoitteeseeni. Peilistä katsoo pöhöttynyt, turpea ja surullinen tyttö. Kaikista pahinta on se, että painoni on tänään enemmän, kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti