Syömishäiriötä sairastavan, 25-vuotiaan naisen ajatuksia ja vuodatuksia kyseisestä sairaudesta. Jotkin tekstit saattavat olla triggeröiviä tai muutoin vastenmielistä luettavaa, joten maailmaani uppoutuminen omalla vastuulla :)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
On vain minä ja minun kehoni
Vain anorektikko kykenee olemaan niin itsekeskeinen, että karkottaa sillä ympäriltään tärkeimmätkin asiat ja ihmiset, tahallisesti. Hän vieläpä nauttii hetkestä, jolloin huomaa olevansa täysin yksin. Kaikki läheiset ovat kyllästyneet ainaiseen valehteluun, kieltäytymiseen, dieettijauhamiseen ynnä muuhun paskaan. Lopulta kukaan ei enää kysele tai pyytele minnekkään, mahtava juttu. Voin taas huoletta paneutua vain itseeni. Voin taas keskittyä täysillä laihduttamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Anoreksia on kuin kupla, jonka pehmeästä sylistä on kykenemätön lähtemään. En pysty, enkä halua parantua. On niin ihanaa sivuuttaa kaikki muu ja keskittyä olennaiseen, eli tässä tapauksessa ruokailujen suunnitteluun, treenaamiseen, dieettaamiseen ja ainaiseen pyrkimiseen. Kun kukaan ei ole este tai mahdottomien tavoitteidesi tiellä, on näihin asioihin keskittyminen parasta ja pahinta, mitä elämällä on sinulle tarjota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti