Ei kiitos

”Ei kiitos” ”Ei tee mieli” ”Olen ihan täynnä”

Tänään olen kieltäytynyt kahdesta jäätelökutsusta, hampurilaisateriasta, uutuus-suklaasta ja yhdestä oluesta. Nyt on taas se päivä, kun ei tee ollenkaan tiukkaa kieltäytyä.
Tuo kontrollintunne on mulle pahinta ja parasta syömishäiriössä. Samalla kun tunnet itsesi voittajaksi ja vähintäänkin maailman vahvimmaksi ihmiseksi, kaivatkin itsellesi yhä syvempää kuoppaa.

Tällä hetkellä menkkaturvotus (lue; kolmen päivän ahmintakierre) pullistaa peilikuvan niin etovaksi, ettei ole himoja yhtään mihinkään. Toivon vaan jälleen kerran, että tuo tunne pitää.
Kaloreita tuli tänään vähän enemmän kuin eilen, arvioisin kuitenkin että hitusen alle 600.
Vaikka eilisen päivän taas kidutin ja kuihdutin itseäni, näytti vaaka aamulla vain -200g. Yleensä noiden päivien jälkeen nestepöhö saattaa hyvinkin laskea puolella, ellei jopa kokonaisella kilolla. Syytän tässä tapauksessa kuukautiskiertoa ja luotan siihen, että muutaman päivän ”normisyömisellä” paino putoaa taas nopeammin. Toisaalta hidas painonputoaminen myös motivoi kieltäytymään herkuista, sillä silloin ei ikään kuin ole ”varaa” haukata sitä pullanpalaa.

Mieliala on kutakuinkin kuin ampiaisella näinä päivinä. Kaikki ärsyttää ja päätä särkee.
Toivottavasti huomenna vaaka näyttää edes 100g vähemmän mitä tänään, sekin riittäisi.

Aiemmin liikuin paljonkin. Kävin pitkillä kävely- ja pyörälenkeillä. Salilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Tätä nykyä lasken kellosta tunteja siihen, milloin voin syödä päivän ainoan lämpimän ”aterian” ja milloin muutaman rasvattoman mustikkajogurtin. Koetan keksiä tekemistä joka pitää ajatukset pois ruuasta. Kalorisaanti on niin alhainen, ettei ylimääräistä energiaa tai motivaatiota liikkumiseen ole.

Kaikesta huolimatta kaikki farkut kinnaa, paidat kiristävät. Tekisi mieli kulkea oversize -huppareissa vaikka lämpötila lähenisi kolmeakymmentä. En pidä itsestäni nyt, en pidä vartalostani nyt. Painoa ja nestettä on liikaa. Askel askeleelta hivuttaudun taas alemmas, sekä painon että syömishäiriöni suhteen. Kaikki mitä elämältä kaipaan on alipaino. Toiset tahtovat lapsia, talon, naimisiin, ulkomaille, lottovoittoa... mulle mahtavinta olis alipaino.

”Ei kiitos.” On jälleen kerran niin käytetty ja kulunut fraasi, että sen voisi kehystää seinälle.