Varo mitä toivot, se voi toteutua

Vuosia sitten joissain illanistujaisissa muistan ajatelleeni, että olisipa syömishäiriö, niin olisi helpompi kieltäytyä tarjottavista. Olisi kiven kova kontrolli joka asiassa, eritoten syömisessä ja treenaamisessa. Näyttäisin aina hyvältä, puin päälleni mitä tahansa. Vatsa olisi kuin pyykkilauta ja ihmiset huomaisivat hennon ulkomuotoni. Olisin niin pieni, että voisin ostaa vaatteeni lasten osastoilta. Olisin niin pieni, että tarpeeksi kapeaa farkkumallia olisi vaikea löytää suosittujenkaan vaateketjujen valikoimista. Olisin niin pieni, että katoaisin tuon valtavan ihmismassan uumeniin. Olisin aina kaikista pienin.

Nyt paljon myöhemmin, kun olen jo syvällä pe(i)lissä, ei mikään yllämainituista haavekuvista ole totta. Peilistä katsoo surullinen pullukka, vaikka tavoitepainot on ohitettu jo monta kiloa sitten. Kukaan ei kertonut, etten milloinkaan tulisi kokemaan itseäni riittävän hyväksi, vaikka yliammuttu laihdutuskuuri on jo päättynyt. Tai olisi kuulunut jo päättyä.